Kuilu: Sirpaleet syvyydessä on jatkoa tapahtumalle Jumala: Kätketty kehä (2015) ja edeltää festivaalia Itse kolmantena (2017). Kolmen Là-bas-festivaalin sarja pysäyttää kulttuurin ja taiteen virran ja pakottaa ontologis-teologisen ymmärryksen taiteen kysymykseen, mitä ilman kulttuuri ei kykene itsereflektioon, uudelleensyntymään eikä uudistumiseen.

Kuilu – merkin, merkitsijän ja merkityn välisten suhteiden katkeamisen tilanne – vallitsee siellä, missä kommunikaation ekstaasi kiihtyy ja media tekee lopun sosiaalisuudesta post-subjektien leijailessa irtireväistyinä, samalla kun virtuaalinen talous romahtaa reaaliseen.

Ihmisen katoamisen jälkeensä jättämässä kuilussa oleminen ei ole kuitenkaan minkään historiallisen vaiheen kohtalo, vaan ansa, jolle vapaasta tahdosta antaudutaan ja jonka tuolle puolen voi koska tahansa astua. Elävänä metaforana Kuilu-festivaali on käänteinen arvotyhjiöön johtavalle kulttuurilogiikalle. Sen eetoksena on merkityksen uudelleenlöytäminen.

Taiteen ei tarvitse mitätöityä kuiluun, jota kuulutetaan todellisuutena ja kohtalona, vaan rakentaa siltoja sen yli. Kuilu ylittää itsensä teosten elävässä maailmassa, taiteilijoiden ja yleisön jakamin askelmerkein, yhteisen polun kulkiessa henkistä katumusta ja murrosta ennakoivilla kielekkeillä.

Là-bas→ Kuilu: Sirpaleet syvyydessä -festivaalikokonaisuuden ohjelma rakentuu dialogiseksi kokonaisuudeksi Helsingissä, Tampereella ja Porissa järjestettyjen tapahtumien performanssien, ääniesitysten, videonäytösten, dokumentaatioiden ja keskustelujen käsitteellisistä, ruumiillisista ja teknologisista ulottuvuuksista. Keskusteluissa, Helsingissä ja Porissa, pohditaan performanssitaiteen ja mediataiteen välistä rajapintaa, erityisesti tilannetta, jossa performanssiteokset monimuotoistuvat ja liittyvät yhä enemmän elektronisiin ympäristöihin.

Kuilu-festivaalin järjestäjätahot – mukaan lukien Perfo! ja T.E.H.D.A.S – ovat ryhtyneet tähän hankkeeseen lähtökohtanaan ajatus siitä, että performanssitaide on olennaisesti yhteisöllistä kohtaamisen taidetta, joka saa voimansa elävästä ja virtaavasta tekojen ja tapahtumien vuoropuhelusta eri alustoilla. Todellinen yhteisöllisyys on transformatiivista, koska se perustuu täydelliseen avoimuuteen olemiselle eikä kokemuksen esineellistämiseen ja sarjallistamiseen.

Siksi Kuilu-festivaalin ensisijainen tarkoitus ei ole ylläpitää ja edistää mitään suomalaista saatika kansainvälistä performanssitaiteen esityskulttuuria tai keskustelua kyseisen performanssikulttuurin säilyttämisestä jälkipolville (mille jälkipolville? – näin on pakko kysyä nykyisenä aikana). Taiteen koneistojen suurtuotannot ja yleinen järjestämisen hysteria ylikuumenevat muutenkin kylliksi samaan aikaan kun kaikki muu ympäröivässä yhteiskunnassa supistuu, kurjistuu ja lakkautuu.

Là-bas→ Kuilu ei ole kuilussa; se reflektoi kuilua.